En tiedä edes miksi palasin

EN TIIÄ MISSÄ MENNÄÄN
HUUDAN CAPSEILLA KU ON PÄÄ PEHMENNY
TUOLLA METISSÄ, PERKELE.
VITUTTI TULLA TAKASIN IHMISTEN ILMOILLE
KOMMUNIKOIMAAN
VITTU.

Ei meikä tiiä onko meikä sodassa vai rauhassa.
Mutta sen minä tiiän että nyt on zenit vituroillaan.
Kommunikointi on yliarvostettua.
Hiihtäminen ei. Olen hiihtäny 50km ja se oli hyvä.
En ollu yhtään päivää hiihtämättä. Ja joka päivä
hiihtolenkin jälkeen saunaan. Hetkellinen zen.
Silti olen lähettänyt 1kpl imelää tekstiviestiä = FAIL.
Onneksi vain yhden. Ja keskellä yötä.
Sen ja ajattelemisen lisäksi en ole tehnyt juurikaan mitään.
Sukulaisille kiukutellu vaan.
Nyt pitää kiukutella koko maailmalle kun piti palata kaupunkiin.
Kiukututtaa, meni hyvä sota vituiksi.
Ja jos se meni vielä turhaan?
Ois pitäny muistaa, että MIKÄÄN ei ole tarpeeksi hyvä syy
alkaa hieromaan ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimuksia
kesken perkeleellisen sotatilan.

xoxo Kenraali "Fail" K