ekat päivät ja eka postaus

heleppoa on ollu, vissiin tällä naamalla ei heru oli sitte lakosa tai ei.
mutta lakossahan tässä ollaan. totta muuten tuo, mitä te kaikki muut ootte
selittäny; ei nuo miehet oikeen tunnu tajuavan. vissiin niitten käsityskyky
ei ylety niin pitkälle, että osaisivat sisäistää ajaneensa ryhmän naisia
ja yhden miehen sellaisen nakerruksen valtaan, että lakko on vähän niinku pakko,
jos haluaa mielenterveytensä säilyttää. no, idareistahan tässä eroon
haluttiinki, eiks je?

torniossa on tosin vähän koetellu rajoja. vanaha hoito on soitellu
ja tekstaillu tässä päivittäin, mutta siitä saan syyttää ittiäni
ko päissään menin soittaan sille maanantaina. eipä sillä,
ajatus sen vällyihin völskähtämisestä ei paljoa lämmitä ko ei lämmittäny
kaks vuotta sittenkään.. marjanpoimijaksi sitä ei kyllä voi syyttää,
että siinä mielesä propsit rattopojalle.

umpparisa oli eilen niin kaunis mies, että kuulu vaan halleluja ja jumalainen
valo kehysti sen kutreja. saatto kyllä olla discovaloki, emmie tiä.
oli vielä semmonen tapaus, että tiesin sillä siunaaman ensinäkemällä, että
jos mie tuon haluan, mie saan, näin on tarkoitettu! tiättehän te, sitä
tunnetta ei voi selittää mutta se on varmempi ko mikkään täsä maailmasa ikinä.
sen vaan tietää jo ennalta; miltä tuntuu toisen solisluut sun sormien alla,
miten se sanoo sun nimen, miltä se näyttää aamulla.. mutta ei! vastustin!

ensimmäinen lähitaistelu on siis vielä käymättä, mutta tiedusteluja on rintamalla
tehty vähän liiankin ahkerasti. pittää varmaan ruveta koodaamaan puhettaan
ja alakaa jaappaamaan klingoniksi, kyllä siinä viholliselleki tulis kiire
kauas etulinjasta.

pitäkää lippu korkealla mutta salko ittestänne kaukana!
united and proud we stand!

everstiluutnantti lindström